Esteettömyysdirektiivin kansallinen valmistelu
Esteettömyysdirektiivin kansallinen valmistelu ajoittui vuosiin 2016—2018. Valmistelua koordinoineen Sosiaali- ja terveysministeriön perusmuistiossa UJ 37/2017 vp Suomi ilmoitti yleisenä kantanaan kannattavansa direktiiviehdotuksen tavoitteita ja sitoutuvansa vahvasti vammaisten ja toimintarajoitteisten ihmisten elämänlaadun parantamiseen. Samassa yhteydessä tuotiin kuitenkin esille epäilys siitä, että direktiivi saattaa johtaa pahimmillaan yritysten toimintaedellytysten vaikeutumiseen. Direktiivin toimeenpanon kustannusten arveltiin myös nousevan korkeiksi. Tämän lisäksi Suomen kannassa epäiltiin direktiiviehdotuksessa esitetyn valvontamallin toimivuutta. Suomen kannan yleinen osa päättyi seuraavasti: ”Tilanne saattaa muodostua kestämättömäksi paitsi yritysten ja viranomaisten myös vammaisten henkilöiden kannalta.”
Suomi osallistui aktiivisesti direktiivin valmisteluun ja STM:n koordinoima valmistelu onnistui normaalissa aikataulussa. Esteettömyysdirektiivi astui voimaan 27.6.2019. Direktiivin kansallisen täytäntöönpanon olisi tullut alkaa pian esteettömyysdirektiivin voimaan astumisen jälkeen, näin ei kuitenkaan tapahtunut. Kansalliseen täytäntöönpanoon käytettävissä olevasta noin kolmesta vuodesta puolet hukattiin, kun kansallisesta lain valmistelusta vastaavasta ministeriöstä ei päästy yhteisymmärrykseen. Vasta pääministerin puututtua tilanteeseen saatiin lain valmistelu käyntiin ja lopulta esteettömyysdirektiivin säännökset myös täytäntöön pantua Suomen lainsäädännössä, tosin puoli vuotta EU:n määräajan jälkeen.
Digipalvelulain valmistelu venyy
Esteettömyysdirektiivin säännöksien täytäntöönpanon kansallisessa lainsäädännössä voi katsoa aikataulun osalta epäonnistuneen pahasti. Viivästymisestä johtunut noin 18 kuukauden menettäminen on jo nyt aiheuttanut monia haittavaikutuksia. Esimerkiksi valvontaviranomaisen mahdollisuus huolehtia lakiuudistuksista viestimisestä yrityskentälle heikkeni viivästymisen takia merkittävästi. Vastaavasti lain piiriin tulevat yritykset menettivät yli vuoden aikataulusta, jonka ne olisivat voineet käyttää lakimuutokseen valmistautumiseen ja esimerkiksi tarvittavien rekrytointien, koulutuksen ja investointivarojen järjestelyihin. Hallituksen esityksessä arvioidut kustannukset yksittäiselle verkkokaupalle ovat varsin korkeita, ja voi arvella monen yrityksen kohtaavan vaikeuksia digipalvelulain noudattamisesta seuraavien kustannusten kattamisessa. Lopulliset digipalvelulain muutoksesta seuraavat vaikutukset etenkin pienempien lain piiriin kuuluvien verkkokauppojen toimintaan jää nähtäväksi. On kuitenkin luultavaa, että jos auditoinnin ja saavutettavuusvirheiden korjaamisesta aiheutuvat kustannukset toteutuvat hallituksen esityksessä (HE 41/2022 vp) arvioidun suuruisina, saattaa moni yritys jopa harkita heikosti tuottavan verkkokaupan sulkemista. Se, että yrityksen liikevaihto ylittää mikroyritykselle asetun raja-arvon, ei tarkoita, että yrityksen verkkokauppa tuottaisi euroakaan voittoa. Suomessa on luultavasti paljon yrityksiä, joille verkkokauppa on enemmänkin ylimääräinen palvelukanava ja yrityksen liikevaihto syntyy muulta. Jos tällaisia heikosti tuottavia verkkokauppoja suljetaan paljon, muodostuu digipalvelulain vaikutus joiltain osin juuri sen tavoitteiden vastaiseksi. Sama tilanne voi jossain määrin syntyä, jos yritykset alkavat taktisista syistä välttelemään mikroyrityksen raja-arvojen ylittämistä.
Saavutettavuusosaamiselle tarvetta
Koko digipalvelulain valmistelun ajan on tiedetty, että Suomessa ei ole riittävästi auditointiosaajia sen enempää valvontaviranomaisen kuin yritystenkään käyttöön. Resurssien vähäisyyden tiedettiin olevan ongelma jo alkuperäistä digipalvelulakia (306/2019) valmisteltaessa. Yritysten itse suorittama auditointi tuskin ratkaisee resurssipulaa, koska tehtävä edellyttää erityisosaamista, jota luultavasti vain harvasta etenkään pienemmästä yrityksestä löytyy omasta takaa. Vuonna 2024 tehdyssä selvityksessä tuotteiden ja palveluiden saavutettavuus- ja esteettömyysvaatimusten vaikutuksista suuri osa verkkokauppa-alustaa käyttävistä yrityksistä oli ilmoittanut tukeutuvansa palveluntarjoajan osaamiseen sekä luottavansa verkkokauppa-alustan täyttävän digipalvelulain vaatimukset. Verkkokauppa-alustan toimittaja ei voi kuitenkaan taata verkkokaupan saavutettavuutta, koska kaupan sisällöstä (grafiikka, teksti, kuvat ja dokumentit) vastaa lähes poikkeuksetta verkkokauppaa ylläpitävä yritys itse.
Tehtävää vielä riittää
Saavutettavuuden laajamittaiseen toteutumiseen verkkokaupan palveluissa on vielä pitkä matka. On myös oleellista ymmärtää, että ei digipalveluiden saavutettavuus vielä parane lakeja säätämällä tai niiden tuomia byrokraattisia velvoitteita noudattamalla, vaan korjaamalla lainpiiriin kuuluvista palveluista saavutettavuusongelmat. Vasta silloin digipalvelulaki alkaa konkreettisesti vaikuttamaan saavutettavuusongelmista kärsivien ihmisten mahdollisuuteen käyttää tasavertaisesti esimerkiksi verkkokaupan palveluita.
Yllä oleva teksti lähdeviittauksineen löytyy tästä osoitteesta: Aalto yliopisto – Jyri Hokkinen 2025: Digipalvelulaki ja verkkokauppa. Esteettömyysdirektiivin kansallinen täytäntöönpano ja vaikutus verkkokauppaliiketoimintaan.